Deltabitillä tulee nyt marraskuussa täyteen 20 vuotta vauhdikasta toimintaa. Juhlavuoden kunniaksi naputtelimme firmamme tarinan muistiin. Tarina alkaa kertomuksella ensimmäisistä vuosista. Olkaa hyvä!
Siitä on nyt 20 vuotta, kun Mykkäsen Jukka muutti takaisin Tampereelle muutaman Kuopion vuoden jälkeen. Turusen Juha oli ehdottanut, että kaksikko perustaisi yhdessä firman, ja Jukka innostui ideasta. Deltabitin ensimmäinen toimipiste oli työhuone Juhan kotona. Ei autotallissa sentään, mutta lähellä.
Nuoret miehet olivat harrastaneet tietokoneita, bbs:iä ja demoja pienet ikänsä, joten atk-firman perustaminen tuntui luontevalta. Yksi tietokone jo oli entuudestaan, ja toinen hankittiin osamaksulla. Ensimmäinen tuote oli kohdehallintaohjelmisto kiinteistönvälittäjille. Ohjelmistokauppaa häiritsi se, että kiinnostuneilla asiakkailla ei useinkaan ollut tietokoneita. Siksi liiketoiminta laajeni pian myös tietokoneiden myymiseen.
Firman oltua pystyssä pari vuotta muutama taksikuski kävi ostamassa tietokoneen, ja kyseli omaan toimintaansa sopivaa ohjelmistoa. Kysyvälle tarjotaan, joten niin käynnistyi Eurotaxi Pron koodaaminen. Työhön ryhtyi Hannu Laurikainen, ensin alihankkijana, sitten yrityksen kolmantena osakkaana ja työntekijänä. Näin muodostunut tehokolmikko muodostaa edelleen Deltabitin ytimen. Työnjakokin on pysynyt vuosien mittaan muuttumattomana: Juha hoitaa myynnin, Jukka laittaa tekniikan kuntoon ja Hannu pusertaa uusia tuotteita ulos.
Deltabit muutti Tampereen sisällä ensin Hermiaan ja sitten Sähkötason kakkoskerrokseen Sammon valtatiellä. Kuvio toimi hyvin: Sähkötaso myi tietokoneita ja sai suositella yläkerran firman tukipalveluita asiakkailleen, Deltabitille taas syntyi luontevaa asiakasvirtaa. Tukitarve kasvoi ja yritykseen palkattiin lisää väkeä.
Mutta yrityksen tärkein liiketoiminta-ala oli vasta löytymässä. Antaa Juhan kertoa:
– Sähkötasossa yksi myyjistä pyysi katsomaan, mitä hänelle oli tullut Jenkeistä, olisiko meillä laitteelle käyttöä tai kiinnostusta. Se oli Windows 3.1:een liitettävä sormenjälkitunnistin, jolla pystyi korvaamaan salasanan naputtelun. Virittelin sen parin viikon päästä koneeseeni. Aika huono ohjelmahan siinä oli. Kutsuin kuitenkin Hannun ja Jukan sitä katsomaan, olisihan se siistiä tehdä jotain sormenjäljellä toimivaa. Ryhdyimme selvittämään asiaa, olemme kaikki vähän sellaisia Pelle Pelottomia.